Yhteystiedot

Tilaukset

Ilmoitukset

Jakeluhäiriöt

Mediakortti

Linkit



Kukka hatussa vallankumoukseen


Hopsa löysi itsestään museokoiran. Emäntä Anneli Kanto viihtyi myös Urjalan museon leppoisissa tunnelmissa.


Pieni harmaantunut koiran pullero punkeaa museon ovesta sisään, vaikka museovahti Merja Santalahti yrittää estellä sitä.
-Sillä on huono kuulo, sille täytyy puhua lujaa, huutaa emäntä Anneli Kanto pihalta. Hopsa eli virallisemmin Hopeanuoli on ihastunut museon ilmapiiriin, ja köpöttelee haastattelun aikana kaikki tilat läpi häntä heiluen.

-Normaalisti se loikoilee vain jaloissa eikä lähde mihinkään,
ihmettelee Anneli Kanto vanhan koiran museoinnostusta.
Aurinko paistaa lämpimästi ja museon pihassa on rauhallista, mutta Anneli Kanto keskittyy raskaampiin aiheisiin.

Veriruusut kapinan pyörteissä

Anneli Kanto on tamperelainen kirjailija, jonka toinen romaani
Veriruusut (2008) kertoo Suomen sisällissodan naiskaartilaisista.
-Kaikilla suomalaisilla on jonkinlainen trauma sisällissodan
ajoista, niin minullakin. Molemmat vanhempani ovat Pohjanmaalta ja köyhä resuperse isoisäni on ollut valtaamassa Tamperetta.

-Kun luin Vilho Siivolan kirjan Myllykylästä maailmalle, joka on on
kauhean hyvä kuvaus vuoden 1918 tapahtumista, niin hämmästyin, että aseellisia naisia! Punakaartissa! Asia jäi kiusaamaan minua, se on muhinut takaraivossa jo kolme-kymmentä vuotta, hän valottaa kirjan taustoja.

Naiskaartilaisista oli hyvin vähän tietoa ennen Sotasurma-projektia, joka on nettitietokanta sodassa kuolleista. Sen myötä on saatu nuorten tutkijoiden näkökulmia sodan tapahtumiin. Toinen arvokas tietolähde kirjailijalle oli Kansallisarkisto.

Monet nuoret naiset intoutuvat mukaan kapinan pyörteisiin innolla ja paremman maailman toivossa.

-Minusta oli jotenkin huima juttu, että nuoret likat olivat niin
radikaaleja aikana, jolloin naisen oletettiin olevan nöyrä ja
alistuva. Minua kiehtoi se into, joka välittyy kapinan ensiaallosta.
Olin itse nuori 60-luvun lopulla ja tunnistan sen tunteen, kun uuteen maailmaan ja muutoksiin on hirveä usko.

-Vallankumous voittaa, parempi maailma koittaa. Naisilla oli
yhtenäiset itseommellut asepuvut. Ja kukka hatussa, ja omat
komppaniat. Oltiin sankarittaria.Se oli sellaista vallankumous-romantiikkaa, ei siinä kauhean paljon ajateltu. Se oli
suuren mullistuksen aikaa, murrosta ja muutosta. Mitkään entiset säännöt eivät päde, kun rakennetaan uutta maailmaa.

Kirjan tapahtumat ovat todellisen mukaisia, mutta vain joillain
historiallisilla henkilöillä on suora esikuva, kuten punaisten Tuomas Hyrskymurrolla.

50 vuotta myöhemmin

Anneli Kanto esiintyy Pentinkulman päivien pääjuhlassa otsikolla
Samoilla jäljillä 50 vuotta myöhemmin, viitaten Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian toiseen osaan, jossa käsitellään sisällissodan aikaisia tapahtumia.

-Se minua hämmästyttää, mikä itseluottamus sillä on ollut? Meni noin vain päin suurta kansallista aihetta ja tuo esille oman näkemyksensä. Ihailen sitä röyhkeyttä, hämmästelee Anneli Kanto.
-Mietin joskus, että kuka minä olen sanomaan tästä asiasta yhtään mitään. Kun aihe on iso, tulee riittämättömyyden tunne, sanoo hän viitaten ei vain Linnan jalanjälkiin vaan myös kirjoittamaansa Presidentit-ohjelmaan televisiossa.

-Se on kysymys mikä pitää ylittää, ja se on aika kova paikka. Sanon itselleni että olen ennenkin selvinnyt, kyllä nytkin, pohtii hän riman ylittämisen haastetta.

Esikoiskirjailijaseminaaria hän pitää loistavana ideana. Hän
osallistui itse seminaariin kaksi vuotta sitten julkaistuaan
ensimmäisen romaaninsa Piru, kreivi, noita ja näyttelijä.

-Seminaarissa aloitteleva kirjailija tapaa kohtalotovereita ja saa
vertaistukea tilanteessa, jossa tekee mieli huutaa, että apua,
kykenenkö koskaan kirjoittamaan toista kirjaa. Se oli jännittävää, myös se että pääsi lukemaan oikealle yleisölle, Anneli Kanto muistelee.

Nuorena toimittajana hän aikoinaan joutui tekemään juttua
ensimmäisille Pentinkulman päiville, joita hän piti täysin joutavina.
- Olin nenäkäs ja kaikentietävä. Väinö Linna ja kirjallisuus-tapahtumat, pöh ja pöh, mihinkä tällaisia tarvitaan,
kyselin. Nyt olen ihan otettu, kun pääsen esiintymään täällä, nauraa hän ja pelkää Karman lakien kostavan hänelle nuoruuden ylimielisyyden.

Lapset ja koira pitävät jalat maassa


Toimittaja, käsikirjoittaja ja näytelmäkirjailija Anneli Kanto
kirjoittaa mieluiten kirjoja. Nykyinen työ TV2:ssa senior script
editorina eli vanhana kirjoitustoimittajana, kuten hän itse tittelin
kääntää, on antoisaa ja kivaa, mutta sormet syyhyävät ja mieli halajaa seuraavan romaanin pariin. Hän on hyvä limittelemään monia projektejaan, mutta kirjan kirjoittaminen vaatii paneutumista.
-Olen säntillinen ja kirjoitan kurinalaisesti joka päivä. En edes
mieti että huvittaisko tänään kirjoittaa. Se antaa tekemisen rauhan. Ajattelen ja teen taustatyötä kauan, sitten kirjoitan nopeasti.Kirjoituspäivät ovat usein rytmittyneet lasten mukaan.

- Raskaista aiheista irrottautuminen oli helppoa, kun lapset tulivat koulusta kotiin punaposkisina ja tarmokkaina. He ovat auttaneet pitämään jalat maassa. Toisaalta on ollut pakko myös opetella keskittymään, kun toisesta huoneesta raikaa Einstürzende Neubauten ja toisesta Madonna, nauraa hän kodin kakofoniaa. Ympäristö kotiseinien ulkopuolellakin on tärkeä.

-Kun asuin Helsingissä kaupungin häly salpasi kirjoittamiseni lähes kokonaan. Tampereelle paluu avasi kirjoittamista, lapsuutensa
Tampereella elänyt kirjailija toteaa.

Anneli Kanto tunnetaan myös lastenkirjoistaan.
-Niiden kirjoittaminen tekee sielulle hyvää. Ne ovat lyhyitä ja
hauskoja, ja niissä on onnellinen loppu.
Seuraavassa romaanissaan Anneli Kanto aikoo palata ensimmäisen kirjansa aikakauteen 1600-1700 -luvulle.

Hopsa teputtaa paikalle valmiina jatkamaan kesämökkimatkaa
Vesilahdelle. Se herättelee emäntää pois liiasta ajattelemisesta
tärkeämpien asioiden pariin.


Numero 30
Torstai
29.7.2010
93. vuosikerta


Tällä viikolla:

Lasiakin voi veistää

Kohtaamiset eläinten kanssa kirjaksi

Viljapellot kärsivät helteestä

Kierrätys jatkuu uusissa tiloissa

Kahdeksan mestaruutta Urjalaan


Urjalan Sanomat

Puolueeton paikallislehti
vuodesta 1917 lähtien.

Ilmestyy torstaisin

Sanomalehtien Liiton
jäsen
Päätoimittaja Heidi Koivula

Lehden julkaisija
Urjalan Sanomat Oy
Postiosoite PL 61,
31761 Urjala
Katuosoite Urjalantie 26
Puhelin
040 181 3020
Fax 03 546 6660
Internetosoite www.urjalansanomat.fi
sähköposti toimitus@urjalansanomat.fi
ilmoitukset@urjalansanomat.fi


Pävitetty 29.7.2010 Urjamedia