Pääkirjoitukset

Päätin eilen päiväni Afrikan savannille. Leijonat karjuivat taustalla, kun silmät painuivat kiinni. Olen hullaantunut äänikirjamaailmaan. Tuntuu kivalta, kun joku lukee iltasatua ääneen kuten lapsena. Pääsen budjettimatkalle apinanleipäpuun katveeseen kesken tavallisen arjen. Uni on tosin vienyt useimmiten mukanaan alta aikayksikön. Kun olen myöhemmin palannut tarkistamaan, mikä on viimeisin asia, jonka muistan edelliseltä illalta, löytyy se useimmiten ääniraidan ensimmäiseltä kymmeneltä minuutilta.

Joulukorttiperinne lienee hieman elpymässä. Postilaatikkoon on kopahdellut tänä vuonna hyvää mieltä mukanaan tuovia kortteja hieman enemmän kuin aiemmin. Kortin viesti voi olla vitsikäs, hauska, tunnelmallinen tai rauhoittava; sen mukaan minkälaisen kortin lähettäjä on valinnut. Itse näperrellyt kortit runoineen osuvat suoraan sydämeen.

Suomen 101-vuotispäivän kynnyksellä, viime lauantaina saarivaltio Islanti täytti täydet 100. Islanti on monessa mielessä merkillinen paikka. Valtiovarainministeriömme kansliapäällikkö Martti Hetemäki esitteli pari viikkoa sitten paikallislehtien päätoimittajille Pohjoismaiden syntyvyys- ja työllisyyslukuja.

Tällä viikolla paikallislehti sukeltaa kaamoksen kunniaksi kauneuden, terveyden ja hyvinvoinnin maailmaan. Asiaa lähestytään monesta suunnasta.

Valistuneet kuluttajat ovat vuosi vuodelta tulleet yhä tietoisemmiksi siitä, mitä syövät. Erilaisista eettisistä ja ympäristönäkökulmat huomioivista syistä, on alettu suosia luonnonmukaisesti ja lähellä tuotettua ruokaa. Kun ruoka tuotetaan lähellä, voidaan varmistua sen tuoreudesta ja vältytään pitkiltä kuljetuksilta. Tämä takaa myös aterian hyvän maun.

Useat tuntemistani yrittäjistä tekevät töitä käytännössä ilman lomia. Viikonloput ja pyhätkin tuppaavat hurahtamaan arkisissa askareissa. Itsenäinen yrittäjä on vapaa päättämään itse vapaa-ajastaan. Asian kääntöpuoli on se, että vastuu töiden hoitumisesta ja toimeentulosta seuraa mukana aina.

Syksyisin eletään ylenpalttisia aikoja. Sato on korjattu, kellarit ja siilot ovat täyttyneet kauden antimista. Asiaa on syytä juhlistaa.

Lasten leikkejä on viime vuosiin saakka taidettu pitää vähän turhana touhuna. Kun lapset ovat leikkineet keskenään, he ovat olleet niin sanotusti aikuisten jaloista pois. Viime vuosina asenne leikkiä kohtaan on muuttunut. Nyt huolestutaan lapsista, jotka eivät osaa leikkiä.

Päivän aikana itsensä kanssa ehtii kinastelemaan useaankin otteeseen. Toinen ääni päässä sanoo ihan päinvastaista kuin toinen. Joku äänistä on alati pessimistinen ilonpilaaja, vaikka muut äänet sitä kovasti koittaisivat vaimentaa. Kaikkia tunteita, noita päänsisäisiä ääniä tarvitaan, on joku viisas sanonut. Joskus olen silti pohtinut, että mitä virkaa mahtaa niillä kaikkein kurjimmilla tuntemuksilla olla.