Pääkirjoitukset

Lasten leikkejä on viime vuosiin saakka taidettu pitää vähän turhana touhuna. Kun lapset ovat leikkineet keskenään, he ovat olleet niin sanotusti aikuisten jaloista pois. Viime vuosina asenne leikkiä kohtaan on muuttunut. Nyt huolestutaan lapsista, jotka eivät osaa leikkiä.

Päivän aikana itsensä kanssa ehtii kinastelemaan useaankin otteeseen. Toinen ääni päässä sanoo ihan päinvastaista kuin toinen. Joku äänistä on alati pessimistinen ilonpilaaja, vaikka muut äänet sitä kovasti koittaisivat vaimentaa. Kaikkia tunteita, noita päänsisäisiä ääniä tarvitaan, on joku viisas sanonut. Joskus olen silti pohtinut, että mitä virkaa mahtaa niillä kaikkein kurjimmilla tuntemuksilla olla.

Kesä on päättynyt, kun kenkien kanssa pitää pukea sukat. Niinkin sen voi määritellä, vaikka se ei koko totuus olekaan. Määritelmä liikkuu harmaalla alueella, kuten niin moni muukin määritelmä. Lapsuudessa lauseet pätevät parhaiten. Mitä aikuisemmaksi kasvaa, sitä lyhyempi on sukaton kausi.

Muistan, kuinka aikoinaan ajattelin, että sitten kun minulla on omia lapsia, en koskaan huuda heille, heillä on vain puisia, käsittelemättömiä leluja, joista ei irtoa muoviyhdisteitä ja tietysti syömme pelkästään alusta loppuun saakka itse ja yhdessä valmistettua ruokaa. Lapseni menisivät kielikouluun ja oppisivat puhumaan englantia jo ennen kouluikää ja kesälomat poimisimme marjoja pakastimeen ja paistaisimme lättyjä nuotiolla. Ihan sellaista ei arki perheeni kanssa ole nyt, vaikka välillä lättyjä paistelemmekin.

Kesät kokonaisuudessaan ovat monien kulttuuritapahtumien kulta-aikaa ja Urjalassakin on juuri alkamassa varsinainen kulttuurin riemuviikko.

Mitä enemmän tunnelma maailman metropoleissa tiivistyy, sitä enemmän on ihmisiä, jotka pyrkivät pois ahtaudesta, saasteista ja kiireen tunnusta. Suomessa tätä ei ole aina helppo ymmärtää, kun jokaista suomalaista kohden lasketaan olevan neljä hehtaaria metsämaata eikä järvistäkään ole meillä varsinaisesti pulaa.

Resiinalaisten kaipuu Urjalaan lähelle omia perheenjäseniään ja Urjalan 150-juhlavuoden huippusuositut kyläkierrokset pistivät minut miettimään paikallisuuden ja kotiseudun merkitystä.

Koululaiset kirmailevat jo toista viikkoa kesälomilla, mutta juhannuksen lähestyessä alkaa lomakausi kolkutella myös monella työpaikalla. Useissa perheissä lähdetään yhteisten lomaviikkojen aikana reissuun pidemmäksi tai lyhyemmäksi aikaa. Käydään tervehtimässä kauempana asuvia sukulaisia tai suunnataan ihan ulkomaille asti.

Koululaiset kirmaavat kesälaitumille tämän viikon päätteeksi. Suomalaiset lapset ovat saaneet perinteisesti nauttia pitkästä kesävapaasta. Reilun kahden kuukauden irtiotossa on puolensa. Kevään aikana kuitenkin käynnistyi keskustelu siitä, pitäisikö loman alkamista siirtää esimerkiksi kuukaudella, koska kesäkuu on Suomessa usein vielä kolea ja kylmä. On myös esitetty, että kouluissa voisi olla kolme lukukautta, jolloin kesäloma koostuisikin parista lyhyemmästä pätkästä.