Päätin eilen päiväni Afrikan
savannille. Leijonat karjuivat taustalla, kun silmät painuivat kiinni. Olen
hullaantunut äänikirjamaailmaan. Tuntuu kivalta, kun joku lukee iltasatua
ääneen kuten lapsena. Pääsen budjettimatkalle apinanleipäpuun katveeseen
kesken tavallisen arjen. Uni on tosin vienyt useimmiten mukanaan alta
aikayksikön. Kun olen myöhemmin palannut tarkistamaan, mikä on viimeisin
asia, jonka muistan edelliseltä illalta, löytyy se useimmiten ääniraidan
ensimmäiseltä kymmeneltä minuutilta.