Maanantai 30.3.2020 Usko

Pääkirjoitukset

Nousussa: lähiasiat ja toisista huolehtiminen

Pinta-alaan nähden pieni väestöpohja, joka normaalisti on koko lailla kaikilta kanteilta ajateltuna haaste, on nyt etu. Näinä poikkeustilan päivinä olen tuntenut erityistä kiitollisuutta siitä, että asun harvaan asutussa maassa ja vieläpä maaseudulla.

Etänä opiskelevat lapseni voivat piipahtaa turvallisesti kotipihassa viettämässä välituntiaan, eikä siitä ole vaaraa, että he pääsisivät leikkimään kavereiden kanssa. Etäisyys lähimpiin luokkakavereihin pysyy kilometreissä.

Outoa arkea ja koko kansan sankareita

 

Eilen käynnistyi mitä todennäköisimmin hyvin poikkeuksellinen kuukausi. Kaikki on peruutettu. Koulut ovat kiinni ja vanhemmat tasapainottelevat, kuka huonommin ja kuka paremmin työnteon ja lasten kotiopettamisen välillä. Palvelutaloissa ei saa kuukauteen vierailla tapaamassa omaankaan perheeseen kuuluvia vanhuksia ja vammaisia. Jopa kaikki valtakunnan kirjastot on nyt suljettu. 

On suuria murheita ja ”suuria” murheita

Yhteiskunnan kipupisteistä aletaan puhua vasta, kun haavat ovat arpeutumassa. Talvisodastakin, jonka loppumisesta tulee huomenna 80 vuotta, on alettu viime aikoina kertoa uudenlaisia tarinoita. Kun trauma on kauempana, keskusteluun nostetaan erilaisia näkökulmia ja asioiden sävyjä sanotaan rohkeammin ääneen. 

Ovatko kaikki muumit laaksossa?

 

Olen alkuviikon aikana ehtinyt syventyä muumitietouteen katselemalla useampaankin kertaan maanantaina julkaistujen Muumilaakso-animaatioiden uusia jaksoja. Kotimaisen kirjallisuuden klassikko on saanut uuden raikkaan olemuksen.

Päällimmäinen tunne on suru

Tämän viikon lehden pääuutinen käsittelee tunteita herättävää aihetta. Aluehallintoviraston vierailu urjalalaiseen palvelutaloon jätti jälkeensä mittavan puutelistauksen. Kun puutelistaa katsoo, ensimmäisenä tulee mieleen, että onneksi mitään vakavaa ei ole sattunut. 

Käsissämme on asia, joka koskettaa usean kuntalaisen hyvinvointia. Aihe, vanhusten hoidon taso, on ollut usein pinnalla niin valtakunnan uutisissa kuin maakunnankin tasolla. 

Nyt on tekemisen meininkiä

Urjalan Sanomat katsastaa perinteisesti näin tammikuun lopussa tilanteen paikkakunnan rakentamisrintamalla. Luvassa on siis jälleen kerran asiaa raksa- ja remppateemojen ympäriltä. 

Tänä vuonna teemalehteä oli erityisen mukava tehdä, sillä niin paljon uutta ja toiveita herättävää on tällä rintamalla aluillaan. Vanhoja, terveitä kiinteistöjä laitellaan kuntoon, tontteja tasoitellaan ja mikä jännittävintä, uudenlaisia asumisratkaisujakin on suunnitteilla Laukeelan ympäristöön. 

Tämä tili ei tyhjene

Suomalaisilla on aina ollut erityinen suhde metsään. Ei sellainen suhde kuin ystävyksillä, ehei. Ennemminkin sellainen kuin tiiviillä työparilla. Suomessa ei olla menty metsään huvikseen. Sinne on menty töihin. Metsään on menty hankkimaan elanto ja jos sinne on menty kävelemään, niin samalla on aina katseltu, mitä toimenpiteitä seuraavaksi pitäisi metsänhoidollisesti tehdä.

Aivojumppaa konkretian ystäville

Viime aikoina käsitöiden suosio valinnaisaineena on kuulemma laskenut Suomessa. Olisiko käsityö nuorten mielestä liian konkreettinen asia maailmassa, joka nojaa pilvipalveluihin ja pikaviestimiin vai kokevatko nuoret, että käsityötaidot eivät hyödytä heitä tulevaisuudessa? Että paukut kannattaa laittaa jonkin muun asian opettelemiseen? 

On totta, että käsityöläisen leipä on harvoin leveä. Jokainen tuotos on yksitellen ja ajan kanssa tehty. Onneen ei ole oikotietä, vaikka kysyntää olisikin kovasti.

Pajunkissoja ja puuskaista tuulta

Vuodenajasta on ollut viime viikkoina helppo mennä sekaisin. Ojista löytyy pajunkissoja, lämpötila pysyttelee sitkeästi nollassa tai jopa plussan puolella. Töihin lähtijän pitää vilkaista ulos ennen kuin tietää laittaako jalkaan kuomat vaiko saappaat.

Hankeen hyppäämisestä saunan jälkeen voi vain haaveilla. Korkeiden hankien sijasta aina vain jatkuvien sateiden tuomat tulvavedet uhkaavat nousta ojista ylemmäs pihoille ja pelloille.

Tammikuun alku on ollut monin tavoin yllätyksellinen. Jotkut asiat ovat sen sijaan vakiinnuttaneet paikkansa vuoden vaiheessa. 

On aika rakentaa rauhaa ja vakautta

Vuosikymmen vaihtui tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Elämme nyt kaksikymmentälukua. 

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö peräänkuulutti uudenvuodenpuheessaan rauhaa, vakautta ja pitkäjänteisyyttä todeten vihan kulttuurin yleistyneen. Hän kertoi olevansa huolissaan yhteiskunnallisten jakolinjojen vahvistumisesta ja siitä, miten kohtelemme toisiamme. 

Presidentti oli pahoillaan keskustelusta, jossa on lisääntynyt tahallinen väärinymmärtäminen, puolitotuudet ja jopa valheet, jos ne palvelevat omaa agendaa.

Keskustellen vanhasta vuodesta uuteen

Ilahduin maanantaina Urjalan kunnanvaltuuston kokouksessa siitä, että valtuutetut olivat ottaneet kokoustamiseen keskustelevamman otteen kuin aikoihin. Kokous kesti nyt puolisen tuntia, puolet pidempään kuin viimeksi. Päättäjillä on vastuu tekemistään päätöksistä ja siksi erilaiset näkökulmat ja huolet on tuotava esiin, ja kysymykset kysyttävä ennen nuijan kopautusta. Näkökulmien esiin tuominen ei ole riidan haastamista, se on vastuunkantoa. Ylipäätään asioista on aina parempi keskustella etukäteen ja kasvokkain kuin jälkikäteen ja selän takana.

Viestejä toivosta ja välittämisestä

Kahdeksankymmentä vuotta sitten joulun alla Suomessa oltiin hyvin erilaisissa tunnelmissa kuin nyt. Talvisota oli juuri alkanut, kuten Urjalassa juuri muisteltiin talvisodan muistojuhlassa ja evakkomuistomerkin paljastustilaisuudessa. Kansankunnan kohtalonhetkiä muisteltiin edelleen itsenäisyyspäivänä perinteisin juhlallisuuksin.

Mistä meille ei kerrottu?

Postilakon päättymisestä on viikko. Viikon aikana Arkadianmäellä on käyty sellaista valtapeliä, että sen tuoksinassa lienee jo unohtunut koko postilakko. 

Kansalaiset ovat seuranneet poliittista keskustelua hämmentyneinä. Kun keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni sai vaivoin kakistettua ilmoille, että on olemassa epäluottamusta henkilöä kohtaan, pääministeri Rinne kipitti häthätää jättämään eropyyntönsä presidentille.

Mistä meidät muistetaan?

Jokaisella aikakaudella on oma leimansa; jokin asia mistä se muistetaan. 

Mistäköhän meidät ja tämä aika mahdetaan muistaa? Toivottavasti ei ainakaan siitä, miten huonosti kohtelimme vanhuksiamme tai siitä, että aikanamme Suomesta tehtiin luokkayhteiskunta. Tai miten murensimme yhteiskuntamme perustavaa laatua olevat palvelut.

Ratkaiseeko raha vaiko inhimillisyys?

Onko Urjalassa jatkossakin mahdollista käydä lääkäripäivystyksessä omalla paikkakunnalla? 

Muun muassa tätä, jokaista kuntalaista koskevaa asiaa, käsittelee Urjalan kunnanhallitus ensi maanantaina. 

Urjalan ja Akaan  yhteistoiminta-alueen ylilääkäri    Juhani   Grönlund on esittänyt asiaan kaksi ratkaisuehdotusta. Joko päivystys siirretään kokonaan Urjalasta Akaaseen ja Urjalassa hoidettaisiin jatkossa vain kiireettömiä tapauksia tai pelkästään Urjalan terveysaseman tarpeisiin perustettaisiin kokonaan uusi lääkärin virka.

Juhlat on vai juhlaton?

Yleinen keskustelu koulujen joulujuhlista ryöpsähti käyntiin eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen otettua sellaisen kannan, ettei koulujen joulujuhlia voida lain mukaan järjestää kirkoissa. 

Maaseudun tulevaisuus ennätti uutisoimaan ensimmäisenä ratkaisusta, jonka mukaan koulun joulujuhla on osa opetusta, eikä sitä voi järjestää uskonnollisesti tunnustuksellisessa paikassa siinäkään tapauksessa, että oppilaille järjestettäisiin vaihtoehtoinen tilaisuus kirkkojuhlan sijaan. 

Eläköön kaiken-karvaiset isät!

 

Maailmassa on miljardeja isiä: hiljaisia isiä ja äänekkäitä isiä, yksinhuoltajaisiä, adoptioisiä, lainaisiä, pieniä ja suuria isiä. 

Jokainen isä koskettaa lastensa elämää tavalla tai toisella. Olemalla läsnä tai poissaolollaan. Isä on merkityksellinen. Useimmiten isä on tärkeä esikuva ja roolimalli, jonka arvomaailma siirtyy kuin huomaamatta jälkikasvulle. 

Yrittäjä: kaipaako kruunusi jalokiviä?

Viikonloppuna Urjalassa juhlittiin jälleen yrittäjyyttä. Yrittäjä on todella juhlansa ansainnut, sillä siinä hommassa ei tulosta synny, jos sitä ei itse tee. 

Yrittäjäjuhlassa oli aistittavissa ansaittua ylpeyttä kovasta työteosta ja teräksisestä ammattitaidosta. Iloa siitä, mitä työllä saadaan aikaan. 

Vuoden yrittäjät Hanna ja Jaakko Honkaniemi toivat puheenvuorossaan esiin sen, miten upealta tuntuu, kun näkee hymyn asiakkaan kasvoilla. Työn konkreetisen lopputuloksen. Se tuo arkiselle aherrukselle merkityksen oman palkkapussin lisäksi.

Aktiivisesti passiivinen

Lomaviikot ovat siitä hauskoja, että niiden mahdollistama passiivisuus on usein ansaittava hermoja kiristävällä aktiivisuudella. On varmistuttava, että asiat etenevät työpaikalla poissaolon aikana. Tehtävä asioita ennakkoon valmiiksi ja jaettava omia tehtäviä muille. Myös paluuseen on valmistauduttava ennalta. Varmistuttava, että pääsee hyppäämään pysäkiltä liikkuvaan bussiin. 

Oman onnensa nojassa eivät kaikki vain pärjää

Harva myöntää pelkäävänsä kuolemaa. Huomattavan moni sen sijaan tunnustaa auliisti, että aika ennen sitä pelottaa. Ei varsinaisesti mikään ihme. Aika ajoin uutiset terveydenhuollosta ja vanhustenhoidosta ovat jäätäviä.

Harva myöntää pelkäävänsä kuolemaa. Huomattavan moni sen sijaan tunnustaa auliisti, että aika ennen sitä pelottaa. Ei varsinaisesti mikään ihme. Aika ajoin uutiset terveydenhuollosta ja vanhustenhoidosta ovat jäätäviä.

Sivut

Viikon kysymys

Oletko jo havainnut aikaisia kevään merkkejä?
Pajunkissoja
50%
Linnunlaulua
50%
Sipulikukkien versoja tai puiden silmuja
0%
Sinnikkäitä sieniä
0%
En mitään yllä olevista
0%
Ääniä yhteensä: 6

 

Tervetuloa palveltavaksi!

Käytämme verkkopalvelussamme evästeitä mahdollistaaksemme sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Hyväksyt tämän jatkamalla palvelumme käyttöä. OK