Keskiviikko 23.9.2020 Mielikki, Miisa, Minja

Noora Kytöharju nauttii Linna-muistoista


Noora Kytöharju kuvattuna kirjastossa sijaitsevassa Väinö Linnan työhuoneessa.

Marjo Alste

Noora Kytöharju istahtaa Väinö Linnan työtuoliin varovaisesti tämän työhuoneessa Urjalan kirjastossa.

– On aina jännittävää istua Linnan tuoliin, hän hymyilee.

Helmikuussa Väinö Linnan seuran projektitutkijana aloittanut Kytöharju on kevään ajan kerännyt muistitietoa Linnasta. Muistitietoa on tarkoitus kerätä talteen esimerkiksi tutkijoiden myöhempään käyttöön sekä Linnan lapsuutta ja nuoruutta valottavaan näyttelyyn. Projekti on ollut mieluinen.

– Olen saanut yhteydenottoja sekä puhelimitse, verkkosivujemme nettilomakkeella että sähköpostitse. Muistot ovat olleet hienoja kohtaamisia, Kytöharju hymyilee.

Hän kertoo eräästä muistosta, joka on jäänyt mieleen.

– Muiston jakoi hämeenkyroläinen Matti Lähteenmäki, joka oli tavannut Linnan Käkisaarella. Miehen äiti oli töissä postitoimistossa, ja äitinsä työtaakkaa helpottaakseen mies antoi äidilleen sunnuntaisin vapaapäivän ja jakoi postin itse. Tuolloin hän tapasi usein Väinö Linnan, joka odotti postia valmiina laatikolla ja jäi vaihtamaan muistelijan kanssa ajatuksia, Kytöharju tarinoi.

Muistot vievät menneeseen

Alun perin Kytöharjun oli ajatus olla kerran viikossa tavattavissa kirjastossa Linnan työhuoneessa. Poikkeusolot muuttivat suunnitelmia, ja siksi myös muistitiedon keruuaikaa pidennettiin huhtikuun lopusta 15. toukokuuta saakka. Virallisesti keruuaika päättyy siis huomenna perjantaina, mutta Kytöharju kuitenkin rohkaisee vielä viimeisiäkin muistelijoita jakamaan muistonsa.

– Jokainen muisto on tärkeä ja jos kirjeitä nyt määräajan jälkeenkin tulee, kyllä minä ne luen, Kytöharju nauraa.

Hän kertoo tulleensa onnelliseksi, kun muistoja ja tarinoita sateli pitkin kevättä.

– Ne vievät menneeseen: koen olevani etuoikeutettu päästessäni kuulemaan ihmisten muistoja. Muistot piirtävät aina kuvaa ihmisestä, Kytöharju summaa.

Muistot ovat voineet liittyä Linnaan kirjailijana ja vaikuttajana tai perheenjäsenenä, sukulaisena, naapurina, tuttuna, ihmisenä ammatin takana. Muistot taltioidaan aluksi Väinö Linnan seuraan, jonka jälkeen tarkoitus on etsiä niille turvallinen säilytyspaikka. Kytöharju kertoo seuran haluavan turvata muistitiedon säilyvyyden sekä saavutettavuuden tulevienkin sukupolvien osalta.

– Vielä loppusijoituspaikka ei ole täysin varma, mutta neuvotteluja on käyty.

”Olen alkanut ymmärtää” 

Muistojen lisäksi menneeseen palataan myös 10. heinäkuuta aukeavassa Päiväläispoika-näyttelyssä, jossa kuvien ja tekstien avulla avataan Linnan Urjalan aikaista lapsuutta ja nuoruutta. Näyttely on esillä kirjastossa elokuun loppuun saakka.

– Haluamme kertoa Linnan lapsuudesta ja nuoruudesta Urjalassa, sillä kirjailijan juuret olivat täällä, ja se näkyy myös vahvasti hänen teoksissaankin, Kytöharju perustelee. Apuna näyttelyn pystyttämisessä on toiminut työryhmä, jossa on mukana paljon paikallisia tietäjiä.

Kytöharju kiittelee taustavoimiaan vuolaasti.

– On ollut suuri apu saada paikallistuntemusta mukaan työskentelyyn.

Perinteisten kuvien ja tekstien lisäksi näyttelyssä tullaan näkemään muitakin elementtejä, mutta ne Kytöharju pitää vielä salassa. Sen sijaan hän paljastaa, mitä toivoisi näyttelyn kävijöilleen tarjoavan:

– Haluaisin, että jokainen kävijä saisi jotain näyttelystä irti ja voisi samaistua sekä eläytyä tarinoihin. Ihan jo siitäkin näkökulmasta, mitä elämä on tuohon aikaan ollut, Kytöharju summaa.

Entä mitä projektitutkija itse on Linnasta kuluneen kevään, kirjailijan lapsuuteen tutustumisen ja muistojen kautta oivaltanut?

– Linnasta puhutaan, että hän piti keskusteluista ja oli myös sympaattinen kuuntelija. Luettuani hänen lapsuudestaan olen alkanut ymmärtää, kuinka hänestä muovautui sellainen persoona. Toivon, että saan poimittua tämän oivalluksen myös tulevaan näyttelyyn, Kytöharju sanoo.

Lisää uutisia:


 

Tervetuloa palveltavaksi!

Käytämme verkkopalvelussamme evästeitä mahdollistaaksemme sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Hyväksyt tämän jatkamalla palvelumme käyttöä. OK