Tiistai 19.11.2019 Eliisa, Elisa, Elisabet, Elise, Liisa, Liisi

Pian on aika lennähtää omille teilleen

Näinä päivinä aletaan onnitella valkolakin saavia ja ammattiin valmistuvia. Tuhannet nuoret ihmiset ovat päättämässä opintojaan siirtyäkseen työelämään tai jatkamaan opintoja kohti ammattia. Omissa taitekohdissaan ovat lapset, jotka siirtyvät syksyn tullen kouluun, yläkouluun ja toisen asteen opintoihin. Kevään vaihtuessa kesäksi juhlii moni.

Näinä päivinä aletaan onnitella valkolakin saavia ja ammattiin valmistuvia. Tuhannet nuoret ihmiset ovat päättämässä opintojaan siirtyäkseen työelämään tai jatkamaan opintoja kohti ammattia. Omissa taitekohdissaan ovat lapset, jotka siirtyvät syksyn tullen kouluun, yläkouluun ja toisen asteen opintoihin. Kevään vaihtuessa kesäksi juhlii moni.

Pääsykokeet ovat samaan aikaan täydessä vauhdissa. Opiskelupaikkoja hakevat ensikertalaiset ja ne, jotka eivät ole aiemmin onnistuneet pääsemään haluamaansa opinahjoon. Hakijoiden joukossa on niitäkin, jotka ovat välillä olleet työelämässä ja päättäneet tehdä elämänmuutoksen. Kuka mistäkin syystä. Valitulla alalla ei ehkä riitäkään töitä tai aiempi valinta tuntuu väärältä loppuiäksi.

Keväällä yhtenäiskoulun opintojen ohjaaja kertoi tyytyväisenä Urjalan Sanomissa, että yhteishaussa ysiluokkalaiset ovat hakeneet jatko-opintoihin, jotka heitä todella kiinnostavat. Muutamaan lauseeseen tiivistyy villakoiran ydin: pitää hakeutua sinne, minne veri vetää. Ei pidä liikaa kuunnella hyvää tarkoittavia vanhempia ja sukulaisia tai pelätä kotipaikkakunnalta lähtemistä tai sinne jäämistä vielä kolmeksi vuodeksi lukioon.

Lukion jälkeen nuoren pitää joka tapauksessa lähteä Urjalasta muualle opiskelemaan.

Toisaalta kannattaa miettiä, onko valmis lähtemään toiselle paikkakunnalle jo yläkoulun jälkeen. Kaikille se ei sovi, vaan tarvitaan vähän useampi vuosi mittariin, jotta lähtö sujuu helpommin.
Valintojaan voi onneksi kypsytellä oman kunnan lukiossa, ellei lukio-opiskelu tunnu täysin vastentahtoiselta ajatukselta.

Oli valinta mikä tahansa, nuoren edessä on ainutkertainen elämänvaihe. Uudenlainen vapaus kutkuttaa, mutta voi se pelottaakin. Ihmisellä on taipumus miettiä alituiseen pärjäämistään ja sitä, mitä edessä on kaukana tulevaisuudessa, kun pitäisi pitää kiinni tästä päivästä ja tehdä tänään se, mitä tarvitsee, voi ja saa tehdä.

Koulu ja opiskeluaika jäävät aikanaan taakse, kun siirrytään työelämään ja perustamaan ehkä perhettä. On armollista itseä kohtaan ymmärtää, että taakse jäävät elämänvaiheet todella jäävät taakse, kukaan ei niidenkään perään enää kysele, kun elämä kuljettaa eteenpäin.

Todistukset kertovat paperilla, mitä on saavuttanut ja opintojen anti toivottavasti on tallella korvien välissä, jotta sitä voi ammentaa tehokkaasti elämän seuraavilla askelmilla tulevien opiskelujen ja työelämän perustana.

Opiskeluvaiheessa syntyy uusia ihmissuhteita, jotka saattavat jäädä elämään koko loppuiäksi. Tai sitten eivät. Harvoin lapsuuden ja nuoruuden kaverit seuraavat mukana elämän läpi, vaikka niin monesti ajatellaan opintojen päättyessä, kun jokainen vasta lähtee omille teilleen.

Tulevaisuus on tuntematon ja se on mahtavaa. Nuorilla koko elämä on edessä, siitä kannattaa ottaa irti kaikki mahdollinen hyvä – kukin tavallaan.

Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi

Aiempia pääkirjoituksia:

 

Viikon kysymys

Sykähdyttävätkö pikkujoulut?
Joka viikonloppu on jotkut luvassa!
33%
Moneen vuoteen en ole käynyt.
33%
Joululounaat ovat enemmän mieleeni.
0%
Mukava on yksissä tai kaksissa poiketa!
33%
Ääniä yhteensä: 3

 

Tervetuloa palveltavaksi!

 

Käytämme verkkopalvelussamme evästeitä mahdollistaaksemme sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Hyväksyt tämän jatkamalla palvelumme käyttöä. OK