Keskiviikko 12.8.2020 Klaara

Apua on laajasti tarjolla

Vaikka monet merkit kertovat taantuman pohjan olevan jo ohitettu, kovien aikojen seuraukset näkyvät karulla tavalla sosiaalityöntekijöiden arjessa. Erilainen huono-osaisuus lisääntyy ja kasaantuu, eivätkä ongelmat ole yleensä vain mekaanisesti pois hoidettavissa. Onnellinen puoli tukalassa tilanteessa Urjalassa on se, että kasvavaan avun tarpeeseen on myös pystytty kohdistamaan kohtuullisen hyvin resursseja. Koskaan on vaikeaa tehdä riittävästi, mutta talouden sakatessa myös avun määrästä usein leikataan.

Kunnissa tehtävä sosiaalityö vastaa usein niihin seurauksiin, jotka juontavat valtion politiikasta. Talouden vaihtelut eivät ole valtioistakaan riippuvaisia, mutta etuuksien ja tukijärjestelmien muuttaminen näkyy käytännössä kuntien sosiaalitoimen taakassa. Viime viikonlopun puoluekokoontumisissa oppositiopuolue SDP syytti jälleen nykyhallitusta eriarvoistavasta politiikasta, ja samaan aikaan kokoomuksen nokkamies Petteri Orpo korosti suomalaista mahdollisuuksien tasa-arvoa. Molemmissa kannoissa on perää. Huonoina aikoina huono-osaisuus helposti korostuu, sillä vaikka kaikilta leikattaisiin suhteessa saman verran, vähävaraisten ja elämässä huono-onnisten mahdollisuudet kapenevat enemmän. Toisaalta robinhoodmainen varallisuuden siirto pelkästään rikkaammilta köyhemmille ei toteuta myöskään pelkästään oikeudenmukaisuutta, onhan paremman tulotason eteen yleensä tarvinut tehdä paljon töitä ja valintoja.

Mahdollisuuksien tasa-arvo on edelleen Suomessa huippuluokkaa, mutta samalla huono-osaisuudella on taipumus generoitua. Rikkinäisestä kodista on lapsen vaikea ponnistaa nousu-uralle ja tähän tarvitaan usein ulkopuolista apua, mikä ei kuitenkaan korvaa puuttuvaa perheen tukea ja mallia eteenpäin pyrkimiseen. Sosiaalityöntekijöiden kertomassa ikävintä on aikuisten pahan olon heijastuminen lapsiin. Väkivalta perheessä ja huostaanotot ovat äärimmäisiä tilanteita, joissa jotakin rikkoutuu usein pysyvästi. Vaatii lapselta poikkeuksellista luonnetta ja lujuutta tällaisten kokemusten jälkeen ponnistaa itse parempaan tulevaisuuteen ja siirtää parempaa perintöä eteenpäin.

Tässä lastensuojelun ja sosiaalityön ammattimainen apu on ensiarvoisen tärkeää, ja myös muilla lähimmäisillä voi olla iso rooli. Lasten ja perheiden vaikeuksiin on vierestä vaikea tarttua ilman viranomaisstatusta, vaikka usein se voisi olla jopa parempi tapa. Ilmoitusten tekeminen viranomaisille mahdollisesta avun tarpeesta on tärkeää, kunhan siinä vain noudatetaan harkintaa ja ollaan mahdollisimman varmoja siitä, että avuntarve on todellinen. Ulkopuolisen avun vastaanottaminenkin on ymmärrettävästi monelle vaikeaa, koska itse pärjäämisen halu ja korkea kynnys tunnustaa ongelmat on luonnollista. Erityisesti lasten kärsiessä vaikeutuneesta tilanteesta voi kuitenkin olla vahvuutta ja vastuullisuutta antaa ulkopuolisen avulle mahdollisuus. On hienoa, että sitä on monin tavoin Urjalassa tarjolla.

Vaikka monet merkit kertovat taantuman pohjan olevan jo ohitettu, kovien aikojen seuraukset näkyvät karulla tavalla sosiaalityöntekijöiden arjessa. Erilainen huono-osaisuus lisääntyy ja kasaantuu, eivätkä ongelmat ole yleensä vain mekaanisesti pois hoidettavissa.Onnellinen puoli tukalassa tilanteessa Urjalassa on se, että kasvavaan avun tarpeeseen on myös pystytty kohdistamaan kohtuullisen hyvin resursseja. Koskaan on vaikeaa tehdä riittävästi, mutta talouden sakatessa myös avun määrästä usein leikataan.

Kunnissa tehtävä sosiaalityö vastaa usein niihin seurauksiin, jotka juontavat valtion politiikasta. Talouden vaihtelut eivät ole valtioistakaan riippuvaisia, mutta etuuksien ja tukijärjestelmien muuttaminen näkyy käytännössä kuntien sosiaalitoimen taakassa. Viime viikonlopun puoluekokoontumisissa oppositiopuolue SDP syytti jälleen nykyhallitusta eriarvoistavasta politiikasta, ja samaan aikaan kokoomuksen nokkamies Petteri Orpo korosti suomalaista mahdollisuuksien tasa-arvoa. Molemmissa kannoissa on perää. Huonoina aikoina huono-osaisuus helposti korostuu, sillä vaikka kaikilta leikattaisiin suhteessa saman verran, vähävaraisten ja elämässä huono-onnisten mahdollisuudet kapenevat enemmän. Toisaalta robinhoodmainen varallisuuden siirto pelkästään rikkaammilta köyhemmille ei toteuta myöskään pelkästään oikeudenmukaisuutta, onhan paremman tulotason eteen yleensä tarvinut tehdä paljon töitä ja valintoja.

Mahdollisuuksien tasa-arvo on edelleen Suomessa huippuluokkaa, mutta samalla huono-osaisuudella on taipumus generoitua. Rikkinäisestä kodista on lapsen vaikea ponnistaa nousu-uralle ja tähän tarvitaan usein ulkopuolista apua, mikä ei kuitenkaan korvaa puuttuvaa perheen tukea ja mallia eteenpäin pyrkimiseen. Sosiaalityöntekijöiden kertomassa ikävintä on aikuisten pahan olon heijastuminen lapsiin. Väkivalta perheessä ja huostaanotot ovat äärimmäisiä tilanteita, joissa jotakin rikkoutuu usein pysyvästi. Vaatii lapselta poikkeuksellista luonnetta ja lujuutta tällaisten kokemusten jälkeen ponnistaa itse parempaan tulevaisuuteen ja siirtää parempaa perintöä eteenpäin.

Tässä lastensuojelun ja sosiaalityön ammattimainen apu on ensiarvoisen tärkeää, ja myös muilla lähimmäisillä voi olla iso rooli. Lasten ja perheiden vaikeuksiin on vierestä vaikea tarttua ilman viranomaisstatusta, vaikka usein se voisi olla jopa parempi tapa. Ilmoitusten tekeminen viranomaisille mahdollisesta avun tarpeesta on tärkeää, kunhan siinä vain noudatetaan harkintaa ja ollaan mahdollisimman varmoja siitä, että avuntarve on todellinen. Ulkopuolisen avun vastaanottaminenkin on ymmärrettävästi monelle vaikeaa, koska itse pärjäämisen halu ja korkea kynnys tunnustaa ongelmat on luonnollista. Erityisesti lasten kärsiessä vaikeutuneesta tilanteesta voi kuitenkin olla vahvuutta ja vastuullisuutta antaa ulkopuolisen avulle mahdollisuus. On hienoa, että sitä on monin tavoin Urjalassa tarjolla.

 

Olli Ristimäki
olli.ristimaki@urjalansanomat.fi

Aiempia pääkirjoituksia:


 

Tervetuloa palveltavaksi!

 

Käytämme verkkopalvelussamme evästeitä mahdollistaaksemme sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Hyväksyt tämän jatkamalla palvelumme käyttöä. OK