Keskiviikko 12.8.2020 Klaara

Kaikilla asioilla ei voi kakaratkaan pelleillä

Viime viikolla sattunut koulu-uhkauspilailu sai aikaan pienellä paikkakunnalla paljon kohinaa ja myös aiheetonta huolta. Yläkouluikäisten pelleily pikaviestikeskusteluissa sekä pilailuviestin ilmianto poliisille saivat liikkeelle ison poliisijoukon ja työllistivät opettajia. Poliisi arvioi oikein tilanteen vaarattomaksi ja käänsi tilanteen harjoitukseksi, mutta todennäköisesti hekin haluaisivat suunnitella harjoituksensa paremmin sekä olla aivan varmoja, ettei todellista uhkaa ole.

Viime viikolla sattunut koulu-uhkauspilailu sai aikaan pienellä paikkakunnalla paljon kohinaa ja myös aiheetonta huolta. Yläkouluikäisten pelleily pikaviestikeskusteluissa sekä pilailuviestin ilmianto poliisille saivat liikkeelle ison poliisijoukon ja työllistivät opettajia. Poliisi arvioi oikein tilanteen vaarattomaksi ja käänsi tilanteen harjoitukseksi, mutta todennäköisesti hekin haluaisivat suunnitella harjoituksensa paremmin sekä olla aivan varmoja, ettei todellista uhkaa ole.

Koulu ja poliisi toimivat tilanteen hoidossa yhteistyössä, poliisin hoitaessa vauhdissa toimenpiteiden suunnittelun. Tilanne selvisi ja tekijät saatiin tilille. Jälkipuheita kuitenkin asian hoitamisesta jää, varsinkin tiedottamisen osalta. Kriisiviestinnän keskeinen perusohje on: älä valehtele. Muita perussyntejä ovat viivyttely ja salailu. Tieto kulkee tänä päivänä sekunneissa ja jokaisella asioista jotain tietävällä, luulevalla tai jotain näkevällä on välineet saattaa asia heti kaikkien tietoon.

Vaikka poliisi tässäkin tapauksessa arvioi olevan parempi välttää kohun ja pelon lietsomista totuuden vastaisella tiedotteella, eivät neuvo poliisilta tai sen noudattaminen rehtorilta olleet viisaita toimenpiteitä. Molemmilla auktoriteeteilla keskeisenä pääomana on luottamus. Sen menettäminen, huolimatta periaatteessa hyvästä tarkoituksesta, hankaloittaa toimintaa jatkossa. Kriisin eskaloituessa valheella tai salailulla voi ajatella voittavansa aikaa ja myös välttävänsä turhaa paniikkia, mutta hinta jälkeenpäin on kova. Valheen keksimisen sijaan on poikkeuksetta parempi vaihtoehto käyttää sama aika totuuden kertomiseen siten, että kielteiset vaikutukset ovat mahdollisimman pienet.

Suurimman virheen silti tekivät ilman muuta homman alulle laittaneet koululaiset. Pahinta pilan päiten tehdyissä uhkauksissa on se, että jos jonkun kerran kyseessä onkin tositilanne, asiaan ei välttämättä reagoidakaan ja seuraukset voivat olla tuhoisat. Pitää uskoa poliisilla olevan taitoa ja rutiinia arvioida tapauskohtaisesti uhkan vakavuus, mutta siinä onnistumista toistuva pilailu äärimmäisen vakavalla asialla tuskin helpottaa. Tämä pitäisi jo yläkouluikäisen ymmärtää, mutta koetun jälkeen asia on toivottavasti käyty läpi kodeissa myös vanhempien suulla.

Pilauhkausten motiivina on yleisesti tavoite saada koulupäivä peruuntumaan. Onnistuessaankin tämä ”hyöty” on naurettava verrattuna tekijälle koituviin seurauksiin. Moni keskenkasvuinen toivoisi hartaasti myös koulunsa palavan, mutta sen kerran tai kahdesti kokeneet voivat kertoa kokemuksen olevan erittäin epämiellyttävä.

Kannattaa siis miettiä, millaisilla asioilla pelleilee, vaikka kuinka pitäisi esittää ja olla ollakseen.

Olli Ristimäki
olli.ristimaki@urjalansanomat.fi

Aiempia pääkirjoituksia:


 

Tervetuloa palveltavaksi!

 

Käytämme verkkopalvelussamme evästeitä mahdollistaaksemme sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Hyväksyt tämän jatkamalla palvelumme käyttöä. OK