Keskiviikko 12.8.2020 Klaara

Oma terveys, kenen vastuu?

Meneillään olevan sote-uudistuksen säästötavoite on kolme miljardia euroa vuodessa. Sen pitäisi kertyä, kun hallintorakenteita muutetaan, hoitoa keskitetään ja erikoistumista sekä kilpailua lisätään. Säästötavoitteesta on esitetty paljon hyvin perusteltuja epäilyjä, ja tehostamisen arvellaan tuovan tavoitellusta säästöstä ehkä vain puolet.

Meneillään olevan sote-uudistuksen säästötavoite on kolme miljardia euroa vuodessa. Sen pitäisi kertyä, kun hallintorakenteita muutetaan, hoitoa keskitetään ja erikoistumista sekä kilpailua lisätään. Säästötavoitteesta on esitetty paljon hyvin perusteltuja epäilyjä, ja tehostamisen arvellaan tuovan tavoitellusta säästöstä ehkä vain puolet.

Sosiaaliturvajärjestelmän kestämättömät kustannukset ja meneillään oleva uudelleenlinjaus ovat kirvoittaneet hiljalleen enemmän avauksia myös siitä, mikä on jokaisen oma vastuu onnestaan sekä terveydestään. Sote-uudistuksen yhteydessä muotoillaan palvelulupausta siitä, mitä kansalaiselle taataan erilaisissa tilanteissa. Kun rahaa ei ole, kaikkea ei voida hoitaa. Jos siis potilaan vaivat tai vammat ovat selvästi seurausta haitallisista elämäntavoista tai omasta huolimattomuudesta, pitäisikö hoitoon pääsyä rajoittaa tai kustannuksia sälyttää kansalaiselle itselleen?

Asian ongelmana on määrittely. Esimerkiksi alkoholin, tupakoinnin tai liikalihavuuden haittojen hoitokustannuksia on esitetty siirrettäväksi enemmän potilaalle. Kuitenkin näissä on kysymys riippuvuuksista, joiden on todettu ainakin osin johtuvan geeneistä, ei vain omista valinnoista. Joka tapauksessa päihteiden käyttö, liikunnan laiminlyönti ja huonot ruokailutottumukset altistavat faktisesti terveysongelmille. Valistusta oikeiden valintojen tekemiseen annetaan kaikissa elämänvaiheissa, mutta kehittyvä lääketiede ja yhteiskunnan totutusti laaja vastuu passivoivat helposti ponnisteluissa oman terveytensä eteen, ainakin ennen kuin vakavammat ongelmat osuvat omalle kohdalle.

THL on tutkinut suomalaisten aikuisten elintapoja vertailukelpoisesti vuodesta 1974 alkaen. Monella mittarilla ne ovat parantuneet selvästi tähän päivään tultaessa. Yhä useampia vaivoja osataan myös hoitaa, mutta rahanpuuttessa olemassa olevien hoitomuotojen tarjoamista voidaan joutua tulevaisuudessa rajoittamaan. Rahoitusvajeen ratkaisuksi on myös esitetty asiakasmaksujen korottamista ja porrastamista tulojen mukaan. Kuitenkin, kun on tutkittu, että elintavat ovat - yhtäläisestä terveystiedosta huolimatta - yleensä terveellisemmät ylemmissä koulutusryhmissä, olisi laskujen kasaaminen parempituloisille melko epäreilua oman vastuun näkökulmasta.

Julkista terveydenhuoltoa ja sen saatavuutta arvostellaan herkästi. Pienissä kunnissa saatavuus ei sote-uudistuksen jälkeen todennäköisesti ainakaan parane. Se osaltaan korostaa yksilön omaa vastuuta terveydestään, vaikka isot muutokset ajattelussa tapahtuvat hitaasti. Vaikutukset syntyvät kuitenkin arjen pienistä valinnoista, jotka eivät usein maksa mitään, vaan jopa säästävät omaa rahaa. Sen pitäisi motivoida kaikkia.

Olli Ristimäki
olli.ristimaki@urjalansanomat.fi

Aiempia pääkirjoituksia:


 

Tervetuloa palveltavaksi!

 

Käytämme verkkopalvelussamme evästeitä mahdollistaaksemme sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Hyväksyt tämän jatkamalla palvelumme käyttöä. OK