Keskiviikko 12.8.2020 Klaara

Luopuminen vaatii yrittäjältä paljon

Sukupolvenvaihdos ei monesti ole yrityksessä helppo juttu. Toteutuessaankin se voi olla kivulias projekti eikä johtajuus sekä itsenäisyys aina siirry aidosti uudelle yrittäjälle. Erityisen vaikeaa se tietenkin on, jos yrittäjän jälkikasvussa ei ole edes halua jatkaa vanhempien työtä. Silloin edessä on yrityksen myyminen tai lopettaminen.

Sukupolvenvaihdos ei monesti ole yrityksessä helppo juttu. Toteutuessaankin se voi olla kivulias projekti eikä johtajuus sekä itsenäisyys aina siirry aidosti uudelle yrittäjälle. Erityisen vaikeaa se tietenkin on, jos yrittäjän jälkikasvussa ei ole edes halua jatkaa vanhempien työtä. Silloin edessä on yrityksen myyminen tai lopettaminen.

Projektipäällikkö Tapani Kaskela lateli Valkeakoskella omstajanvaihdosillassa kovia lukuja yrittäjien omistajanvaihdosbarometristä. Pk-yrityksissä on paljon myymishalua yrittäjien ikääntyessä, mutta silti yrityksiä lopetetaan paljon vaikka uusiakin syntyy. Miksi sitten olemassa olevat yritykset eivät kelpaa yrittäjäksi haluaville, vaan mieluummin perustetaan tyhjästä uusi?

Yksi syy on samankaltainen kuin avoimien työpaikkoja ja työttömien yhtäaikaisessa paljoudessa: tarjonta ei vaan löydä kysyntää. Kiinnostuneita uusia yrittäjiä voi olla, mutta tietoa myynnissä olevista yrityksistä ei ole. Lisäksi monesti yritys ei ole häävissä myyntikunnossa kun luopuminen lopulta on pakkorako. Yrittäjän into hiipuu uran pitkittyessä ja kun velkavipu ei enää välttämättä pakota kovaan tuloksen tekoon tai tehokkuuden parantamiseen, hinnat voivat olla ihan liian matalat ja kulut korkeat uuden yrittäjän laskelmiin.

Asiantuntijoiden mukaan suurin -eikä toki yllättävä- syy neuvottelujen kariutumiseen on näkemysero yrityksen oikeasta hinnasta. Yrittäjä on painanut pitkää päivää ilman lomia ja kasvattanut yrityksen arvoa, ajatellen kuittaavansa tilin sen lopulta myydessään. Kuitenkin sekä ostaja että yleensä myös rahoittaja katsovat arvoa jatkajan näkökulmasta: kaupan pitää syntyä sellaisella hinnalla, että uusi yrittäjä kykenee yrityksen ennustettavalla menestyksellä maksamaan velkansa ja lisäksi elämään ensimmäisinäkin vuosina. Tunnearvoa ja pitämättömiä pekkasia siinä harvoin maksellaan.

Myydään yritystä sitten omalle jälkikasvulle tai ulkopuolelle, sen pitää olla hyvässä kunnossa ja kilpailukykyinen. Lisäksi yrityksestä pitää pystyä luopumaan, ajoissa ja riittävästi. Isien työtä arvostavankin jälkipolven yrittäjyyshalut voivat hiipua, jos isännäksi pääsyä joutuu odottamaan keski-ikään ja vanha parta aikoo silloinkin pysyä määräämässä asioista hamaan hautaan asti.

Tästä on lukuisia esimerkkejä, eikä vähiten maatiloilla, jotka yleensä ovat elämäntyöyrityksiä aidoimmillaan.

Olli Ristimäki
olli.ristimaki@urjalansanomat.fi

Aiempia pääkirjoituksia:


 

Tervetuloa palveltavaksi!

 

Käytämme verkkopalvelussamme evästeitä mahdollistaaksemme sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Hyväksyt tämän jatkamalla palvelumme käyttöä. OK